Alkuperäinen versio hyväksytty perustamiskokouksessa 6.6.2015,
viimeksi muokattu yleiskokouksessa 10.4.2016

1: Mikä on Alusta?

Keitä me olemme?

Alusta on suomenkielinen aktiivisten anarkististen ja antiautoritaaristen toimijoiden muodostama liitto.

Alusta on anarkisteja yhteen kokoava yhteiskunnallinen toimija, joka tukee eri paikkakuntien anarkistisia ja antiautoritaarisia ryhmiä toiminnassa. Alusta haastaa vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen ja sen tarkoituksena on tehostaa anarkistista toimintaa, päämääränään anarkistinen yhteiskunta.

Rakennamme uuden yhteiskunnan, jossa ei ole luokkia eikä valtioita ja joka perustuu keskinäiseen apuun ja vapaisiin yhteenliittymiin. Lopetamme kaikki hierarkkiset vallankäytön muodot: sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvat, taloudelliset, poliittiset, uskonnolliset sekä kulttuuriset. Teemme tämän yhdessä kaikkien niiden kanssa, joita nämä sorron muodot koskettavat.

Miten me järjestäydymme?

Järjestäydymme samalla tavalla kuin tavoittelemamme yhteiskunta tulee järjestäytymään. Päämäärät synnyttävät keinot, sillä ei ole mahdollista luoda vapaata ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, mikäli järjestäytymismuoto on alistava ja hierarkkinen. Siksi vastustamme keskusjohtoisuutta, vakinaistettua työnjakoa ja osanottajien eriarvoisuutta, jotka tukahduttavat aloitekyvyn. Pyrimme muotoilemaan periaatteemme niin laajoiksi, että ne mahdollistavat erilaisia näkökulmia. Sääntömme ja periaatteemme pyrkivät olemaan kuitenkin niin konkreettisia, että meillä voi olla yhteinen taktiikka ja päämäärät. Näin kykenemme yhteiseen, tulokselliseen toimintaan.

Miten me toimimme?

Toimintatapamme ovat suora toiminta, symbolinen toiminta, suora demokratia ja delegaatio.
Suorassa toiminnassa haluttu tavoite pyritään saavuttamaan ilman välikäsiä. Suoraa toimintaa voivat olla esimerkiksi lakot, valtaukset ja sabotaasi, mutta myös esimerkiksi tuotannon ja toimeentulon järjestäminen kollektiivisesti. Suora toiminta voi olla laillista tai laitonta. Lait ovat autoritaaristen edustusjärjestelmien säätämiä, joten niiden noudattaminen ei ole meille itseisarvo.

Symbolinen toiminta pyrkii ensisijaisesti vaikuttamaan mielipiteisiin. Symbolista toimintaa on esimerkiksi suurin osa mielenosoituksista.

Suorassa demokratiassa kaikki asianosaiset voivat osallistua päätöksentekoon esimerkiksi yleiskokouksissa. Niissä pyritään käyttämään konsensuspäätöksentekoa, jossa asioista keskustellaan, kunnes on löydetty vaihtoehto, joka kelpaa kaikille osapuolille. Tilanteissa, joissa yleiskokousta ei ole mahdollista järjestää, käytämme delegointia. Siinä yhteisö valitsee joukostaan delegaatin, joka edustaa yhteisön kantaa yhteisöjen välisessä päätöksenteossa.

Delegointi eroaa edustuksellisuudesta, sillä delegaatti voi tehdä tai päättää toisten puolesta vain sen, mistä on sovittu, ja hän on välittömästi erotettavissa. Lisäksi hänen päätöksensä ja niiden seuraukset on tarpeen vaatiessa voitava kumota yhteisellä päätöksellä. Edustajalla taas on avoin mandaatti eli avoin valtakirja, jota hän käyttää oman mielensä mukaan, ja edustaja voidaan vaihtaa vasta kauan sen jälkeen, kun päätökset on jo tehty ja toimeenpantu. Delegointia käytämme vain silloin, kun suora toiminta tai suora demokratia eivät ole mahdollisia.

Edustuksellinen toiminta on toimintaa, joka pyrkii vaikuttamaan edustuksellisiin valtarakenteisiin osallistumalla, niihin vetoamalla tai niitä lobbaamalla. Anarkistisia päämääriä ei saavuteta edustuksellisia tai muita autoritaarisia vaikuttamisen keinoja käyttämällä.

2: Mitä me vastustamme ja kannatamme?

Valta ja vallankäyttö

Valta voi tarkoittaa eri asioita. Se voi tarkoittaa esimerkiksi hirmuhallitsijan tai miehitysarmeijan päätösvaltaa alaistensa elämästä ja kuolemasta. Tällöin merkitystä voi tarkentaa puhumalla esimerkiksi harvainvallasta, ylivallasta tai sortovallasta. Emme vastusta valtaa sinänsä, vaan kritisoimme sen epätasaista jakautumista. Valta voi tarkoittaa myös ihmisten valtaa päättää omista asioistaan, kuten merkityksessä kansanvalta.

Valtasuhteen toimija ei välttämättä ole ihminen, vaan se voi olla esimerkiksi valtio- tai talousjärjestelmä, perinne tai normi. Tämä ei kuitenkaan vapauta vastuusta niitä ihmisiä, jotka hyötyvät vallankäytöstä.

Epätasaisen vallan käyttämistä tilanteessa, jossa sille ei ole hyväksyttävää oikeutusta, voi kutsua esimerkiksi ylivallaksi tai sorroksi. Taloudellinen riisto on sorron erikoistapaus, jossa kapitalisti pitää itsellään osan työntekijän työn tuloksista.
Yhteiskunnalliseen valtaan liittyvät usein yhteiskunnalliset hierarkiat. Nämä eivät kuitenkaan ole synonyymejä. Esimerkiksi kunta on maantieteellisessä hierarkiassa asuinalueen yläpuolella. Kunta ei kuitenkaan sorra asuinalueitaan, jos kunnan päätösvalta on jaettu oikeudenmukaisesti sen asuinalueiden kesken. Vallankäyttö on aina tilannesidonnaista ja sitä arvioitaessa tulee ottaa huomioon valtaa käyttävän toimijan yhteiskunnallinen asema. Esimerkiksi miesten on helpompi ottaa puhetilaa kuin muiden sukupuolten rakenteellisen epätasa-arvon vuoksi.

Usein valta ja vapaus ymmärretään eri käsitteiksi, koska valta ja esivalta sekoitetaan keskenään. Vallan käsite on kuitenkin erottamaton vapauden käsitteestä, koska vapaus tehdä jotain on aina myös valtaa tehdä jotain. Vapautta ei voi saavuttaa saavuttamatta samalla myös valtaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki valta tuottaisi vapautta. On olemassa valtaa, joka tulee jakaa kaikille ihmisille tasan, valtaa, joka tulee hävittää ja valtaa, joka on sallittua poikkeusolosuhteissa. Joskus voi olla järkevää antaa toisille ihmisille enemmän valtaa kuin toisille. Nopeasti leviävän kriisin ratkaisemisessa, esimerkiksi tulipaloa sammutettaessa, on käytännöllistä antaa päätösvalta väliaikaisesti asiantuntijalle.

Anarkismin perusoletus on kuitenkin, että väliaikaisia erikoistapauksia lukuunottamatta kaikilla ihmisillä pitää olla yhtä paljon valtaa päättää omista ja yhteisistä asioistaan. Emme vaadi kaiken vallan hävittämistä, koska samalla häviäisivät myös vapaudet, vaan teemme eron riippuen siitä, millaisia muotoja valta eri tilanteissa ottaa.

Autoritaarinen valta

Vastustamme kaikkia hallinnan muotoja, jotka ovat autoritaarisia eli perustuvat alistamiseen ja pakottamiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi johtajaperiaate, keskitetty hallinto, valtiokoneisto sekä poliisi ja armeija.

Autoritaarisuuden sijaan tavoitteenamme on yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua itseään koskevien päätösten tekemiseen. Kehitämme yhteisöllisiä käytäntöjä ja päätöksentekotapoja, jotka aktiivisesti purkavat hierarkioita. Vertikaaliset, ylhäältä alas suuntautuvat pakottamiseen perustuvat suhteet tulee korvata mahdollisimman laajasti horisontaalisilla suhteilla, jotka perustuvat keskusteluun ja keskinäiseen yhteisymmärrykseen.

Kannatamme valtion purkamista. Niin kauan kuin maailmassa on yksikin autoritaarinen valtiojärjestelmä, anarkistinen yhteiskunta on uhattuna. Kannatamme suoraa demokratiaa kaikkialla maailmassa ja kaikilla yhteiselämän alueilla.

Pääoman valta, eli kapitalismi

Olemme antikapitalisteja ja vastustamme pääoman ylivaltaa. Kapitalismia luullaan usein virheellisesti markkinatalouden tai rahatalouden synonyymiksi. Markkinoita on kuitenkin ollut olemassa koko historiallisen ajan. Kapitalistinen talous on vain yksi rahatalouden laji, ja rahatalous on vain yksi markkinatalouden laji.

Kapitalismissa rikastuminen perustuu sijoitukseen, jossa työvoimaa ostetaan suoraan tai välillisesti sijoitusinstrumenttejen kautta. Työläiset tuottavat lähes kaikki tavarat ja myydyt palvelut, mutta todella rikkaaksi voi tulla ainostaan työvoimaa ostamalla. Kapitalismi keskittyy yhden pääoman muodon, rahallisen omaisuuden, jatkuvaan kasvuun. Myös Neuvostoliitossa talousjärjestelmä perustui pääoman

kasvattamiseen sijoittamalla ja työvoiman hyväksikäyttöön. Neuvostoliiton talousjärjestelmä oli siis kapitalistinen, vaikka sitä eivät pyörittäneetkään kapitalistit vaan virkamieseliitti.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa suurinta valtaa ei käytä mikään yhteiskuntaluokka, vaan itse pääoma. Kapitalistista yhteiskuntaa voi hallinnoida kapitalistien omistava luokka, byrokratia tai vaikkapa pörssikauppaa käyvä tekoäly, mutta kapitalistisen talousjärjestelmän logiikka on aina sama. Sen tavoite on muokata yhteiskunnan rakenteet pääoman jatkuvalle ja loputtomalle kasvulle otollisiksi. Muut tarpeet ja intressit yhteiskunnassa jäävät alisteisiksi pääoman kasvattamiselle.

Mikä tahansa toiminta, joka haastaa pääoman logiikan, merkitsee vastarintaa kapitalismille. Muita arvoja pääoman kasvun edelle laittavat liikkeet häviävät kilpailussa, mikäli ne yrittävät selvitä kapitalistisen yhteiskunnan puitteissa, eivätkä hyökkää sitä vastaan. Me emme suostu elämään pääoman ehdoilla.

Ajamme alas luokkayhteiskunnan rakenteet ja lopetamme palkkatyön, yksityisomistuksen ja autoritaarisen vallankäytön, jotka vieraannuttavat, riistävät ja alistavat ihmisiä. Haluamme ihmisten elävän riippumattomina valtiosta ja pääomasta. Vastustamme kapitalistisen kasvutalouden logiikkaa, jonka tuloksena on ekologinen ja sosiaalinen katastrofi. Kapitalismin ainoa tulevaisuudennäkymä on kehittyminen yhä autoritaarisempaan suuntaan tai romahdus. Mikään pintapuolinen uudistus ei voi pelastaa järjestelmää, joka seisoo kestämättömällä pohjalla.

Kannatamme työväenluokan itsehallintoa ja tuotantovälineiden ottamista tuottajien itsensä käyttöön. Yhteisesti luodun vaurauden tulee olla tasavertaisesti kaikkien ulottuvilla, ei hallitsevan eliitin käsissä. Kannatamme maailmanlaajuista kamppailua kapitalismin kaatamiseksi. Tulevassa yhteiskunnassa taloudellista kanssakäymistä tulee ohjata periaate, jonka mukaan jokainen antaa omien kykyjensä mukaan ja kaikille tulee antaa heidän tarpeidensa mukaan. Materiaalinen tuotanto täytyy järjestää kestävällä tavalla, joka vastaa luonnon kantokykyä ja moninaisuutta.

Ympäristö ja valta

Ihmiset ovat osa maapallon ekosysteemejä. Ekosysteemejä vahingoittava toiminta vahingoittaa myös ihmisiä suoraan tai välillisesti.

Kapitalistinen tuotantotapa, niin valtiokapitalismissa kuin
markkinakapitalismissakin, johtaa resurssien kertymiseen
harvoille.Toiset kuluttavat yli todellisten tarpeidensa, toiset eivät pysty tyydyttämään edes perustarpeitaan. Kestävä luonnonvarojen käyttö vaatii yhteiskuntaluokkien ja tuloerojen purkamista.

Meidän ei pidä tyytyä olemaan vain kuluttajia, jotka valheelliseen
vaikuttamisen tunteeseen nojaten ja etuoikeuksista riippuen tekevät kulutusvalintoja. Meidän on tuhottava nykyiset taloudelliset ja poliittiset valtarakenteet ja päätettävä tuotannosta kestävästi ja demokraattisesti. Ilmastonmuutosta
ja lajien massasukupuuttoa eivoida hillitä kapitalismissa, missä
tuotannon jatkuva kasvattaminen lisää välttämättä myös uusiutumattomien raaka-aineiden ehtymistä sekä vaikeuttaa ekosysteemien olemassaoloa ja kiihtyvällä vauhdilla tuhoaa niitä.

Anarkistisessa yhteiskunnassa eläimet eivät ole voittojen maksimoinnin väline.

Sukupuolittunut ja seksuaalinen valta

Päämäärämme on yhteiskunta, joka on hierarkiaton myös, kun on kyse ihmisten seksuaalisuudesta, ihmissuhteista ja sukupuolesta. Kamppailemme tasa-arvon puolesta kaikkia sorron muotoja vastaan. Sukupuolten välinen tasa-arvo on erottamaton osa anarkismia. Feminismi pyrkii sukupuolten väliseen todelliseen tasa-arvoon, eikä se ole pelkästään naisten asia. Seksismillä tarkoitamme kaikkea sukupuoleen liittyvää arvottavaa erottelua, riippumatta siitä, ovatko sen kohteena naiset, miehet tai muut sukupuolet.

Kielenkäyttö on keskeinen osa seksismiä. Mies on länsimaisen yhteiskunnan perusoletus: jos nainen saavuttaa jonkin miehille perinteisesti kuuluvan aseman, alleviivataan naisen sukupuolta (naiskansanedustaja, naistoimitusjohtaja). Ihmiskuvaamme ei kuulu seksismi eikä misogynia eli naisvihamielisyys eikä näihin liittyvä kielenkäyttö. Koska naiset ovat vallitsevassa sukupuolijärjestelmässä edelleen sorretussa asemassa, olemme feministejä epätasa-arvoa vastaan.

Pyrimme hajottamaan valtarakenteet ja normit, jotka hallitsevat ja määrittelevät seksuaalisuuttamme, sukupuoltamme sekä ihmissuhteitamme. Kannustamme kaikkia olemaan, elämään ja toimimaan vapaasti ilman valmiina annettujen roolien, identiteettilokeroiden ja suhdemallien rajoittavuutta. Ihmisillä tulee olla vapaus määritellä sukupuolensa, suhteensa ja seksuaalisuutensa juuri siten, miten he itse milloinkin haluavat tai jättää määrittely kokonaan tekemättä. Kaikki sukupuolten ja seksuaalisuuksien ilmentymät ovat yhtä arvokkaita.

Länsimaisessa yhteiskunnassa sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen etuoikeutetuinta on valkoisuus, heterous, mieheys, vammattomuus ja cis-sukupuolisuus eli oman sukupuolikokemuksen sopiminen syntymässä määritettyyn sukupuoleen. Etuoikeutetuimmat sanelevat yleensä, mitkä asiat ovat tärkeimpiä myös anarkistisessa toiminnassa.
Tämä uusii ja pitää yllä olemassa olevia valtasuhteita. Normikriittinen lähestymistapa auttaa tunnistamaan omia etuoikeuksia. Ilman etuoikeuksien tunnistamista niitä ei pystytä purkamaan. Pelkkä erilaisuuden suvaitseminen ei riitä, vaan haastamme ja hajotamme aktiivisesti normaaliuteen liittyviä valtasuhteita.

Uskonnollinen valta

Olemme antiklerikalisteja, eli vastustamme autoritaarisuutta uskonnoissa ja uskontojen käyttämistä autoritaarisen vallankäytön oikeuttajana. Tämä ei välttämättä merkitse ateismia.

Järjestäytynyt uskonto vallankäytön välineenä syntyi luokkayhteiskunnan syntymisen myötä, tarpeesta oikeuttaa yhteiskunnan olemassa oleva valtarakenne ja pitää sitä yllä.
Länsimaissa kristilliset instituutiot omivat moraalin itselleen ja painottivat, että ihminen on luonnostaan syntinen ja moraaliton olento.

Uskonnon ote on heikentynyt viime vuosisadan aikana länsimaissa, mutta autoritaariset uskonnot pyrkivät edelleen määrittämään, miten ihmisen tulisi käyttäytyä. Nykyiset kristilliset instituutiot pyrkivät sanelemaan normeja ja sääntöjä ihmiselämän osa-alueille, joita valtion lait eivät enää tavoita.

Vaikka Suomi on virallisesti tunnustukseton valtio, on evankelis-luterilainen kirkko monin tavoin valtioon sidoksissa, käytännössä valtionkirkko. Vastustamme valtiota, joten vastustamme myös valtionkirkkoa ja sen ylläpitämää hierarkiaa.

Sotilaallinen ja aseellinen valta

Vastustamme valtiollista armeijaa, sillä emme halua puolustaa valtiota, joka keskittyy turvaamaan hallitsevan luokan edut. Vastustamme asevelvollisuutta, joka on pakollinen ja sukupuolittava. Sen tarkoituksena on integroida nuoret asevelvolliset osaksi autoritaarista järjestelmää ja opettaa näille seksistisiä ja rasistisia arvoja sekä käytäntöjä.

Mikäli anarkististen yhteisöjen täytyy puolustautua autoritaarisia toimijoita vastaan, kannatamme armeijan sijaan vapaaehtoista puolustusorganisaatiota. Se toimii hajautetusti ilman sotilaskuria, pakkovaltaa ja pysyviä hierarkioita. Alueellinen puolustus tulee järjestää paikallisissa yhteisöissä osana yhteisöjen elämää, ei niistä erillisenä erikoistuneena asevoimana.

Puolustuksen tulee perustua osallistujien vapaaehtoisuuteen, operatiivisten komentorakenteiden tulee olla väliaikaisia ja osallistujien hyväksymiä ja sukupuolten ja etnisten ryhmien tasa-arvon tulee toteutua. Aseteknologian suhteen tulee pyrkiä pois asiantuntijavallasta. Rauhan aikana aseistus jaetaan tasaisesti eri paikallisyhteisöjen välille ja turvallisuudesta huolehditaan koko yhteisön voimin. Teemme kaikkemme, jotta emme joutuisi tarttumaan aseisiin.

Vapaassa yhteiskunnassa turvallisuus ei ole vain sotilaallinen kysymys. Aseita ei tule käyttää epätasa-arvon ja riiston ylläpitämiseen, vaan niiden kukistamiseen ja vapauden ja itsemääräämisoikeuden puolustamiseen. Autoritaaristen järjestelmien kadottua puolustusjoukkoja ei enää tarvita.

Valtiollinen vallankäyttö

Valtio ei syntynyt yhteiskuntasopimuksen seurauksena, vaan se muodostui luokkayhteiskunnan myötä hallitsevan luokan etujärjestöksi. Luokkayhteiskunnan ylläpito edellyttää valtion hierarkkista väkivaltakoneistoa. Valtio myös synnyttää aina luokkayhteiskunnan, koska hierarkian huipulle pääsevistä tulee aina hallitsevaa luokkaa. Siksi luokkayhteiskunnan tuhoaminen ei ole mahdollista haltuunottamalla valtio, vaan valtio on välttämätöntä hävittää.

Viimeisen sadan vuoden aikana työväenliike, naisasialiike ja muut vastaavat liikkeet ovat saavuttaneet kamppailuillaan hyvinvointivaltion, jossa valtio on ottanut itselleen sosiaalisia tehtäviä. Hyvinvointivaltio on kompromissi kapitalistien ja työväenluokan välillä. Hyvinvointivaltiossa kapitalistien annetaan pitää rikkautensa sillä ehdolla, että kaikille tarjotaan sosiaalisia ja materiaalisia etuja. Kompromissi kuitenkin edellyttää ikuisesti jatkuvaa talouskasvua, joka ei ole mahdollista. Siksi yhä suurempi osa hallitsevasta luokasta pyrkii eroon hyvinvointivaltioon liittyvistä velvoitteista.

Hyvinvointivaltio tulee siirtymään historiaan, ja sen tulee korvaamaan joko anarkistinen yhteiskunta tai autoritaarinen valtiojärjestelmä, jota kutsumme tässä yksinkertaistaen fasismiksi myös silloin, kun se ei ole identtinen Mussolinin aikaisen Italian valtiojärjestelmän kanssa.

Kapitalistisen yhteiskunnan valtiojärjestelmä on parlamentarismi tai fasismi. Nämä eivät ole toistensa vastakohtia, vaan kolikon kaksi puolta. Kun talous kasvaa vakaasti ja hallitsevalla luokalla on varaa kompromisseihin, työväenluokan taloudellinen asema paranee. Parlamentarismi suojaa kapitalismin intressejä sisällyttämällä protestiliikkeet osaksi valtiojärjestelmää. Kapitalistisen tuotannon ajautuessa kriisiin parlamentarismi ei kuitenkaan ratkaise sen enempää työväenluokan kuin hallitsevankaan luokan ongelmia, ja hallitseva luokka pyrkii siirtymään fasismiin.

Fasistisiksi kutsumillemme järjestelmille tyypillisiä piirteitä ovat kansalliskiihko, rasismi, militarismi, muukalaiskammo, uskonnollinen kiihko ja «perinteisten perhearvojen» puolustaminen, mikä on käytännössä seksismiä ja homofobiaa. Kaikkia näitä järjestelmiä yhdistää pyrkimys nujertaa työväenliike ja muut sorrettujen liikkeet. Äärioikeistoksi kutsumme fasististen liikkeiden lisäksi oikeistopopulisteja, jotka haluavat siirtää yhteiskuntaa fasistiseen suuntaan joidenkin näiden piirteiden suhteen, mutta jotka jakavat vain osan fasistien päämääristä.

Nationalistinen vallankäyttö

Suomen äärioikeiston merkittävin yhteinen nimittäjä on koko itsenäisyyden ajan ollut nationalismi. Nationalistien mielestä etnisten ryhmien väliset ristiriidat tulee ratkaista segregaatiolla, eli siirtämällä eri etniset ryhmät eri alueille. Heidän tavoitteenaan on perustaa homogeenisia eli vain yhdestä etnisestä ryhmästä koostuvia kansallisvaltioita, ja estää toisten etnisten ryhmien muutto näiden valtioiden alueelle. Nationalistit luovat illuusion yhtenäiskulttuurista, joka on kaikille sama valtion rajojen sisällä.

Koska nationalistit uskovat tähän intressien yhteensopimattomuuteen, he pyrkivät ajamaan vain oman etnisen ryhmänsä itsekkäitä etuja. Rasistit uskovat yhden etnisen ryhmän ylivertaisuuteen muihin nähden, nationalistit eivät välttämättä usko. Rasistien ja nationalistien  käytännön politiikka on samanlaista, koska molemmat ajavat vain oman etnisen ryhmänsä kuviteltuja etuja ja pitävät toisten etnisten ryhmien oikeuksia toisarvoisina.

Kapitalismi on usein löytänyt nationalismista hyvän liittolaisen. Nationalismi luo keskitettyjä valtiokokonaisuuksia ja mobilisoi ihmisiä valloitussotiin. Nationalistit ovat työväenliikkeen vihollisia, koska työväenliike hajoittaa illuusion kansallisesta yhtenäisyydestä kapitalistien ja työväenluokan välillä. Nationalismi ja rasismi auttavat hallitsevaa luokkaa kääntämään osan työväenluokasta toisia työväenluokkaan kuuluvia vastaan. Näin hallitseva luokka säilyttää yhteiskunnallisen valtansa.

Puolustamme kaikkia etnisiä ja kulttuurillisia vähemmistöjä syrjintää ja fasistista terroria vastaan. Me olemme internationalisteja, sillä emme usko, että minkäänlainen nationalismi voi olla sorron vastustamisen väline. Kannatamme maailmaa ilman rajoja ja kansallisvaltioita. Vain rajat ylittävä solidaarisuus voi vastustaa valtioita ja pääomaa.

3: Mikä on meidän ratkaisumme?

Vallankumouksellinen muutos

Ratkaisumme kapitalistisen ja hierarkkisen yhteiskunnan ongelmiin on vallankumous. Radikaalit muutokset ovat välttämättömiä, jotta voimme saavuttaa yhteiskunnan ilman autoritaarista vallankäyttöä. Tällaisessa yhteiskunnassa osa tämän päivän ongelmista voi säilyä ja kokonaan uudenlaisia ongelmia voi ilmaantua. Tästä huolimatta se tulee olemaan tasa-arvoisempi, inhimillisempi ja vapaampi kuin nyky-yhteiskunta. Se on ainoa vaihtoehto sosiaalisille, taloudellisille ja ekologisille katastrofeille.

Anarkistinen yhteiskunta ei ole vain kaukainen päämäärä, vaan luomme sitä tässä ja nyt. Sitä ei kuitenkaan tulla saavuttamaan parlamentaaristen reformien avulla puuttumatta rakenteisiin, jotka ylläpitävät hallitsevan luokan ylivaltaa. Toimintamme on vallankumouksellista, sillä se kyseenalaistaa vallitsevan yhteiskunnan perustaa myöten ja ajaa muutosta alhaalta käsin.

Vallankumous voi alkaa esimerkiksi yleisestä kansannoususta tai työläisten kamppailuista, jotka johtavat yleislakkoon. Voi myös olla, että anarkistiseen yhteiskuntaan siirrytään enemmän tai vähemmän asteittaisesti korvaamalla valtion ja pääoman instituutiot itsehallinnollisilla rakenteilla. Käytäntö osoittaa mikä strategioista on toimivin.

Mistä aloittaa?

Tämä periaateohjelma tarjoaa periaatteita, joiden pohjalta anarkistinen yhteiskunta voi järjestäytyä. Muutoksen puolesta voi toimia monin eri tavoin. Ensimmäinen askel on kerätä ympärille samanmielisten ryhmä ja aloittaa konkreettisesta toiminnasta, esimerkiksi lehden julkaisemisesta, työtaisteluun osallistumisesta, tilojen haltuunotosta, antifasistisesta toiminnasta, mielenosoituksista tai tapahtumien järjestämisestä. Pääasia on toimia laskematta edustajien ja hallitsevan luokan varaan, toimia niitä vastaan ja niistä riippumatta. Älä odota kenenkään muun tekevän niitä asioita, jotka on tehtävä, vaan tartu itse toimeen.